Hoidon jatkuvuuden ammatinharjoittajamalli

Sivua on päivitetty viimeksi 27.5.2025.

Ammatinharjoittajamallissa vastuuväestöalueet jaetaan omalääkäreille kilpailutuksen perusteella. Osallistujien tulee olla toiminimellä toimivia yrittäjiä tai osakeyhtiöitä. Vastuuväestöalueet kilpailutetaan Cloudia tarjouspalvelussa(ulkoinen linkki). Tarjouspalveluun julkaistaan kaikki kilpailutettavat vastuuväestöalueet ja rekisteröityneet voivat osallistua kaikkiin haluamiinsa kilpailutuksiin. Rekisteröityminen on ilmaista eikä velvoita osallistumaan kilpailutuksiin.

Siirry Cloudia tarjouspalveluun(ulkoinen linkki)

Kiinnostaako LUVN ammatinharjoittajamalli ja haluaisit päästä keskustelemaan aiheesta lisää? 

Jätä meille yhteystietosi (ulkoinen linkki)

Ammatinharjoittamallissa on kyse omahoitaja ja -lääkäri työparista, joka tekee töitä väestövastuulla. Erotuksena aiempiin väestövastuumalleihin, tässä yrittäjälääkäri neuvottelee hyvinvointialueen kanssa sopivan kokoisen vastuuväestön. Vastuuväestön kokoa voi myös muuttaa tarpeen mukaan.

Yrittäjälääkärit käyttävät Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen potilastietojärjestelmää ja heillä on käytettävissään kaikki hyvinvointialueen palvelut siinä missä muillakin lääkäreillä. He voivat lähettää potilaitaan esimerkiksi verikokeisiin, kuvantamiseen ja erikoissairaanhoitoon ilman erityisiä rajoitteita. Hyvinvointialue tarjoaa mahdollisuuden vuokrata vastaanottotilat ja välineet terveysasemalta. Vaihtoehtoisesti yrittäjälääkäri järjestää nämä itselleen muuta kautta.

Yrittäjälääkäri ja työparina oleva omahoitaja keskittyvät vastuuväestön vastaanottopalveluiden järjestämiseen. Vastuuväestön yhteydenotot ohjataan suoraan työparin hoidettavaksi. Työpäivien pääsisältö rakentuu erilaisista vastaanottoajoista, kuten kiireetön vastaanotto, puhelinaika ja kiireellistä arvioita vaativien asioiden hoito. Yrittäjälääkärillä ei ole velvollisuutta osallistua yhteisiin päiväpäivystysvuoroihin, konsulttivuoroihin tai vastaaviin. Tässä vaiheessa yrittäjälääkärin vastuulle eivät kuulu sektorityöt, kouluttajalääkärin tehtävät ja muut tämän kaltaista. Näiden tehtävien hoidosta voidaan tarvittaessa neuvotella erikseen.

Yrittäjälääkärin työparina on yksi omahoitaja. Omahoitajan työnantaja on hyvinvointialue. Omahoitaja ja yrittäjälääkäri suunnittelevat työnsä yhdessä. Omahoitaja toimii työsopimuksensa puitteissa ja lääkäri voi suunnitella työnsä vapaasti, sillä hän on yrittäjä.

Toimintamallilla tavoitellaan korkeaa hoidon jatkuvuutta. Tavoitteena on, että yrittäjälääkäri hoitaa vähintään yli 50 % vastuuväestönsä tarvitsemista perusterveydenhuollon lääkäripalveluista. Osa potilaista ohjautuu vääjäämättä muillekin lääkäreille esimerkiksi poissaolojen aikana. Yrittäjälääkärin pidemmät poissaolot suunnitellaan ennakoiden, jotta hän voi järjestää itselleen sijaisen tai terveysasemalla varaudutaan poissaoloon. Toimintamallin suunnittelussa on tehty olettama, että yrittäjälääkärit ovat poissa 6-8 viikkoa vuodessa (lomat, koulutuspäivät ja sairastaminen). 

Länsi-Uudenmaan ja koko Suomen perusterveydenhuollon ensisijainen ongelma on heikko hoidon jatkuvuus. Ilman hyvää jatkuvuutta ei saavuteta perusterveydenhuollossa parhaita terveyshyötyjä. Lisäksi hyvä jatkuvuus helpottaa asukkaiden asiointia palveluissa ja työ on ammattilaiselle mielekästä.

Toimintamalli pohjautuu ammatinharjoittajiin virkasuhteen sijaan. Tämän tarkoitus on tarjota kokeneelle lääkärille laaja vapaus toteuttaa työtään. Malli on myös joustava, sillä työmäärää voidaan säädellä vastuuväestön koon perusteella. Vastuuväestön koko voi olla jotain 400 ja 2 500 asukkaan väliltä. Ammatinharjoittamallin hallinnointi on kevyttä ja oikeanlaisella palkkiomallilla voidaan ohjata ammatinharjoittajien toimintaa haluttuun suuntaan. Näitä elementtejä voidaan toteuttaa myös virkapohjaisessa järjestelmässä, mutta ammattilaisen laaja vapaus toteutuu paremmin ammatinharjoittajamallissa. Tämän kaltaisten mallien on todettu muissa maissa sopivan erityisen hyvin perusterveydenhuoltoon.

Olen yleislääketieteen erikoislääkäri ja johdan ammatinharjoittamalli-hanketta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Teen tätä työtä, sillä haluan mahdollistaa yleislääketieteen erikoislääkäreille hyvät työolot suomalaisessa perusterveydenhuollossa. Yleislääketiede on monitahoinen erikoisala, jonka ydintä ovat hoidon jatkuvuus, hoidon saatavuus ja vastuuväestö. Nykyisessä perusterveydenhuollossa nämä elementit eivät enää toteudu ja siksi koko terveydenhuoltojärjestelmämme oirehtii.

Työelämässä olen tehnyt töitä monipuolisesti yleislääketieteen parissa. Tavanomaista terveyskeskuslääkärin työtä tein erikoistuessani yleislääketieteeseen sekä valmiina erikoislääkärinä reilut kaksi vuotta. Terveyskeskuksen ulkopuolella olen työskennellyt yliopistolla yleislääketieteen opettajana ja asiantuntijana perusterveydenhuollon yksikössä. HUS Akuutissa johdin yleislääketieteen päivystyksiä. Terveystalossa toimin mm. ulkoistettujen terveyskeskusten ylilääkärinä, yleislääketieteen erikoisalajohtajana sekä yksityisten vastaanottojen ylilääkärinä.

Erilaiset työt ovat opettaneet minulle kaksi isoa asiaa: omalääkärin merkityksen koko järjestelmälle ja että työoloja voidaan muuttaa paremmiksi. Etenkin päivystysalueella opin kysymään potilailta, kuka on sinua hoitava lääkäri tai taho. Mitä enemmän ihminen tarvitsi päivystyksen apua, sitä todennäköisemmin hänellä ei ollut ketään häntä kokonaisuutena hoitavaa tahoa. Päivystyksen maailmassa opin myös työolojen merkityksen. Perustin tiimini kanssa HUS Akuuttiin ”Päivystyksen peruskoulun” nuorille lääkäreille. Yksiköissä oli vaikeita rekrytointiongelmia, koska työympäristö oli nuorille lääkäreille liian vaikea. ”Päivystyksen peruskoulu” on kolmen kuukauden koulutusjakso työhön ja sen suosion myötä nuoret lääkärit jonottavat päästäkseen töihin päivystysalueelle.

Valmistelen tätä ammatinharjoittajamallia vahvasti yleislääketieteen erikoislääkärin lasit silmilläni. Kysyn toistuvasti itseltäni, että lähtisinkö itse ammatinharjoittajaksi tämän hankkeen puitteissa. Vastaus on, että ehdottomasti kyllä. Keskeistä on se, että lääkärillä on laaja autonomia toteuttaa hoidon jatkuvuutta rajatussa väestössä. Hoidon jatkuvuus ei myöskään ole meidän puheissamme pelkkää juhlapuhetta. Osana palkkiomallia on jatkuvuudelle mittari (St Leonard's Index of Continuity of Care (SLICC)) ja maksamme lääkärille merkittävää palkkiota siinä onnistumisessa.

Yleislääketieteen erikoislääkäri: lähde mukaan muuttamaan suomalaista perusterveydenhuoltoa toimivammaksi! Yleislääketieteeseen erikoistuville lääkäreille viestini on se, että perusterveydenhuolto tulee muuttumaan ja tässä on mahdollisesti tulevaisuutenne.

Palkkiomallin ensisijainen tarkoitus on kannustaa lääkäriä erinomaiseen hoidon jatkuvuuteen ja riittävän hyvään hoidon saatavuuteen. Tällä tavalla on saatu hyviä tuloksia verrokkimaissa. Haasteena on valita oikeat kannustimet, jotta ei synny osaoptimointia. Tämän projektin palkkiomallin pohjana on käytetty Iso-Britannian, Norjan ja Viron palkkiomalleja. Jokaisessa on tunnistettavissa elementit, jotka tulevat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen käyttöön.

Kapitaatiokorvaus perustuu vastuuväestön kokoon ja asukkaiden ikärakenteeseen. Kapitaatiokorvaus kannustaa kustannustehokkuutteen, ja palvelutarpeen ennaltaehkäisyyn.  

Kapitaatiokorvaus on myös korvaus hallinnollisesta työstä ja muusta työstä, johon olisi vaikea tehdä suoritepalkkioita. Esimerkiksi omahoitajan konsultaatioista ei laskuteta erikseen.

Ammatinharjoittajamallin ensisijainen tavoite on tuottaa hyvää hoidon jatkuvuutta ja taata riittävän hyvä hoidon saatavuus. Jatkuvuus on ensisijaista, sillä se korjaa saatavuutta muun muassa työn tehostumisen kautta. Saatavuuteen panostaminen ei vastavuoroisesti korjaa suoraan jatkuvuutta vaan voi jopa heikentää sitä. Tämän vuoksi ammatinharjoittajamallin tieteellinen perusta rakentuu hoidon jatkuvuuden varaan. Jatkuvuuden merkitystä on tutkittu laajalti ja sen hyödyt ovat kiistattomat. Aiheesta on hyvä suomenkielinen koonti sivustolla hoidonjatkuvuus.fi(ulkoinen linkki).

Palveluita käyttävät potilaat arvostavat hoidon jatkuvuutta. Tämä on kyetty osoittamaan tutkimuksissa selkeästi. Lisäksi on kyetty osoittamaan, että potilaat sitoutuvat paremmin omahoitoon tutun ammattilaisen hoitaessa tätä. Potilaan kannalta on myös varsin oleellista, että jatkuvuus syventää potilas-lääkäri -suhdetta, jolloin sensitiivisemmistä asioista puhuminen helpottuu ja päästään diagnostiikassa täten syvemmälle oireiden taakse. Potilaat hyötyvät merkittävästi siitä, että tutkimustoimet ovat jatkuvuuden myötä paremmin kohdistettuja ja diagnoosiin päästään nopeammin. Hoidon haitat potilaalle vähenevät.

Projektin isoimmat riskit ja haasteet liittyvät ammatinharjoittajalääkärien työn sovittamiseen terveysasemien muuhun arkeen ja työkuorman hallintaan.

Terveysasemilla on tehty paljon kehitystyötä, kuten tiimimalliin siirtymisiä, ja näitä hyötyjä ei haluta menettää. Riskien hallitsemiseksi aloitimme yhden työparin pilotilla. Työpari on terveysasemalla ylimääräinen resurssi, joten huonoimmassakaan tilanteessa terveysaseman arki ei mene sekaisin.

Ammatinharjoittajamallin lääkärit eivät tee tämän projektin aikana sektoritöitä, kuten neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa, heillä ole kouluttajalääkärin roolia eikä heille tule muita vastaavia erityisrooleja. He keskittyvä olemaan vain väestönsä omalääkäreitä. Pilotin aikana tämä linjaus yksinkertaistaa tekemistä ja saamme suunnattua työpanoksen täysin hoidon jatkuvuuden kohentamiseen. Tulevaisuutta silmällä pitäen näiden mainittujen töiden mukaanotto pitää huomioida. Toimintamalli ei todennäköisesti ole kestävä, jos omalääkärit eivät jossain vaiheessa voi toimia myös esimerkiksi neuvolassa. Muiden maiden järjestelmissä näihin on löydetty toimivat ratkaisut.

Ammatinharjoittajalääkärien kannalta haasteena on uudenlaisen työtavan omaksuminen. Potilaiden hoito ei toki muutu, mutta oman työn hallinta korostuu tässä mallissa. Myös johdolle tilanne on uusi. Uusien lääkärien osalta johtaminen yksinkertaistuu, koska heidän suuntaansa ei ole työnantajan velvollisuuksia. Mutta silti tarvitaan työn suunnittelua, poissaolojoen huomiointia sekä etenkin pilotin aikana yllättävien ongelmien pohdintaa ja ratkomista. Projektin johdon näkökulmasta tärkeää on löytää sopivat väestöt lääkäreille, jotta työkuorma on hallittavissa.

Ammatinharjoittajamalli on tässä vaiheessa etenkin yleislääketieteen erikoislääkäreille ja muille kokeneille yleislääkäreille suunnattu projekti. Lääkäreiden osalta näin tullee olemaan jatkossakin, sillä omalääkärinä toimiminen vaatii vahvaa terveyskeskuslääkärin työn osaamista.

Mutta entä muut ammattiryhmät? On epätodennäköistä, että kaikki ammattiryhmät siirtyisivät ammatinharjoittajiksi tulevaisuudessa. Joillekin ammattiryhmille, kuten fysioterapeuteille, ammatinharjoittajana toimiminen hyvinvointialueelle voisi olla toimiva ratkaisu. Tässä projektissa syntyy tuotoksia sopimusmalleista ja hankinnasta. Näitä voidaan hyödyntää, jos ammatinharjoittajamallia halutaan kokeilla muillakin ammattiryhmillä.

Huomioitavaa tässä on kuitenkin se, että lääkärien ammatinharjoittajamallin itse tarkoitus ei ole ammatinharjoittajana oleminen. Ammatinharjoittajamallia hyödynnetään tässä siksi, että siihen liittyvällä palkkiomallilla voidaan tehokkaasti ohjata itsenäisesti toimivaa lääkäriä. Lääkärin työn osalta meillä on selkeät tavoitteet, kuten hoidon jatkuvuuden vaaliminen. Mikä olisi selkeä tavoite muissa ammattiryhmissä?

Osana projektia tehdään kustannushyöty analyysi. Nyt tehtävän toimintamallin on oltava taloudellisesti kestävällä pohjalla, sillä merkittävä osa lääkäreistä voi siirtyä työskentelemään tällä tapaa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tämän kaltainen toimintamalli on suosituin tapa toimia omalääkärinä perusterveydenhuollossa. Kustannushyödyn arviossa otetaan huomioon toimintamallin suorat kustannukset, joita verrataan hoidon jatkuvuuden kautta saatuihin hyötyihin. Oulussa toteutuneessa ns. Tuiran mallissa hyödyt ovat olleet merkittäviä. Heidän arvionsa on, että uusi omalääkäri maksaa itsensä takaisin jo kahdeksassa vuodessa. Korostettakoon vielä, että tämän projektin tarkoitus ei ole ensisijaisesti säästää rahaa, mutta toimintamallin on oltava taloudellisesti realistinen toteuttaa.