Keinoja yksinäisyyden ehkäisemiseen ja vähentämiseen

Alueellisessa opiskeluhuoltosuunnitelmassa on yhdeksi tavoitteeksi vuosille 2024-2026 nostettu yksinäisyyden vähentäminen esiopetuksessa, peruskouluissa ja toisen asteen koulutuksessa. Alueellisen opiskeluhuollon yhteistyöryhmässä kerättiin esiopetuksen, perusopetuksen ja toisen asteen käytäntöjä tähän teemaan. Näistä koottiin kymmenen kohdan esimerkinomainen toimenpidelista, josta jokainen koulutuksen järjestäjä ja yksittäinen yksikkökin voi valita omaan toimintaansa sopivia keinoja. Myös opiskeluhuollon työntekijät ovat mukana omalta osaltaan yksinäisyyden ehkäisemisessä. Mitä monipuolisemmin näitä keinoja käyttää, sitä vaikuttavampaa on työ yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Koulutuksen järjestäjät ja yksiköt voivat valita myös muita hyväksi havaitsemiaan keinoja yksinäisyyden ehkäisemiseksi.

Kymmenen keinon listamme:

1. Yhteisöllisyys, tunne- ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja ryhmään kuuluminen: 

Jatkuva suunnitelmallinen ryhmäyttäminen, yhteenkuuluvuuden hengen luominen ja sosiaalisten ja tunnetaitojen systemaattinen opettaminen (kuten hyvinvointiopetuksen opetussuunnitelma) ovat keskeisiä keinoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Katso lisää esimerkiksi Sosiaalisten taitojen tukeminen koulussa(ulkoinen linkki) | Mielenterveystalo.fi; Koulut ja toinen aste - MIELI ry (ulkoinen linkki),lahdemukaan.fi(ulkoinen linkki) ( Lähde-päivä on joka kuun 10. päivä) ja Omaperhe - Yksinäisyys(ulkoinen linkki).

2. Yhteisön asenteet ja opetushenkilöstön toiminta:

Opettajien ja muun henkilökunnan asenne, osaaminen ja toiminta ovat avainasemassa yksinäisyyden tunnistamisessa ja puuttumisessa. Esimerkiksi sosiogrammia pidettiin hyvänä keinona tunnistaa yksinäisyyttä. Tunnit tulisi suunnitella siten, että ne edistävät opiskelijoiden hyvinvointia ja osallisuutta. Lapsia ja nuoria on opetettava huomaamaan ja arvostamaan hyvää toisissaan.

3. Yhteiset aktiviteetit: 

Oppilaitosten yhteiset teemapäivät kuten Mitä kuuluu? -päivät, harrastukset, kerhot, välituntitoiminta ja muut matalan kynnyksen tutustumismahdollisuudet kuten yhteinen aamupuurohetki.

4. Opiskeluhuoltopalveluiden rooli: 

Opiskeluhuollon psykologien, terveydenhoitajien ja kuraattorien kohdennetut ryhmätapaamiset ja 7. luokkien ja 2. asteen ensimmäisen vuosikurssin hyvinvointitunnit sekä muu yhteisöllinen ja yksilökohtainen opiskeluhuolto.

5. Yhteisön (henkilöstö, opiskelijat, huoltajat) osallistuminen:  

Toisiin tutustumisen mahdollistaminen (esim. kaveripenkki tai kaverilainaamo) ja koulun toiminnan yhteinen kehittäminen auttavat tuomaan kaikki mukaan ja luomaan yhteisöä, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi. Esimerkiksi School to Belong — HelsinkiMissio(ulkoinen linkki) -ohjelma haastaa nuoret, huoltajat ja oppilaitoksen henkilökunnan tekemään muutosta yksinäisyyden vähentämiseksi ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.

6. Johdon sitoutuminen yksinäisyyden vähentämiseen ja yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen on tärkeää.

7. Koulunuorisotyöntekijät, koulutuksen järjestäjän yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat ammattiryhmät ja tuutorit/kummioppilaat/ tukioppilaat yms.: 

Heidän roolinsa kouluissa on usein merkittävä yksinäisyyden vähentämisessä.

8. Kännykkäkäytännöt: 

Kännyköiden käytön rajoittaminen usein mahdollistaa paremmin kasvokkaiset sosiaaliset kontaktit.

9. Siirtymävaiheiden vaiheiden hallinta: 

Kouluasteiden väliset siirtymät suunnitellaan niin, että ne tukevat lasten ja nuorten sosiaalisia suhteita.

10. Huomioidaan kouluterveyskyselyn (2023) mukaisten yksinäisyysriskiryhmien eli tyttöjen ja ulkomaalaistaustaisten poikien erityistarpeet. 

Lisätietoja tarvittaessa:
Tuija Harakka, palvelulinjajohtaja, tuija.harakka@luvn.fi
Kati Wilska-Seemer, asiantuntija, kati.wilska-seemer@luvn.fi 

Tämä artikkeli on ilmestynyt opiskeluhuollon uutiskirjeessä 3/2024