Sairaanhoitaja löysi ammatillisen kodin vammaispalveluista

Jenni työskentelee Vihdissä vammaispalveluissa asumispalvelujen alueellisena sairaanhoitajana. Aiemmin hän on työskennellyt ikäihmisten ja kirurgian parissa erikoissairaanhoidossa. Sairaanhoitajan opintoihin hakeutuminen ei silti ollut itsestään selvää.  

“Harkitsin uraa taiteen parissa. Olen kuitenkin aina halunnut auttaa ihmisiä ja ollut kiinnostunut ihmismielestä. Ajattelin, että sairaanhoitajilla varmasti riittää töitä, joten järki voitti ja taidealan pääsykokeet jäivät”, Jenni nauraa. “Olen ollut tyytyväinen uravalintaani”, hän sanoo.   

Valmistuttuaan Jenni suuntasi erikoissairaanhoidon tehtäviin kirurgian pariin. Etenkin neurokirurgia ja verisuonikirurgia olivat kiinnostavia, mutta asiakaskontaktit jäivät usein lyhyiksi. “Kaipasin sitä, että saisin vaikuttaa potilaan elämänkulkuun enemmän”, Jenni kertoo.  

Erikoissairaanhoidosta Jenni hakeutui työskentelemään ikäihmisten pariin. Sittemmin oma kokemus autismin kirjolla olevan lapsen vanhempana sai Jennin kiinnostumaan työstä kehitysvammaisten parissa. Kun Vihtiin haettiin sairaanhoitajaa vammaispalveluihin, Jenni päätti hakea paikkaa.  

“Kun hain paikkaa, mietin, että osaanko, pystynkö? Ajattelin kuitenkin, että nyt rohkeasti eteenpäin, ja sain paikan. Nyt tunnen, että olen tullut kotiin”, Jenni kertoo.  

Työ vammaisten henkilöiden parissa on ollut Jennille sydämen asia. Omakohtainen mielenkiinto on yhdistynyt uuden oppimiseen.   

“Olen saanut hyödyntää tässä työssä myös monipuolista työkokemustani, sillä vammaispalveluissa asiakkaiden kirjo on laaja. Osa asiakkaista tarvitsee vain vähän tukea ja ohjausta, osa paljon enemmän. Työssä korostuvat läsnäolo ja muuntautuminen asiakkaan tarpeisiin. Minulta vaaditaan herkkyyttä aistia asiakkaan tarpeita ja luovia tilanteissa”, Jenni sanoo.  

Jenni on työskennellyt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella noin vuoden. Millainen kokemus se on ollut? 

“Hyvinvointialueen alku on ollut murrosaikaa. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien yhtenäistäminen parantaa tiedonkulkua ja helpottaa meidän kaikkien työtä jatkossa”, Jenni sanoo. 

“LUVNilla saan tehdä omien arvojeni mukaista työtä, ja resurssit ovat riittävät. Kiitokset myös omalle esihenkilölleni. Voin aina luottaa siihen, että hän tarttuu asiaan, jonka tuon hänelle. Arvostan sitä”, Jenni jatkaa.  

Jenni toivoo tulevaisuudelta mielenkiintoisia kohtaamisia työssä, yhdessä tekemistä ja onnistumisia. Hän pitää myös tärkeänä päästä sairaanhoitajana vaikuttamaan vammaispalvelujen asiakkaan hoitopolkuun. Jennin mielestä sairaanhoitajan tärkein tehtävä onkin olla potilaan asianajaja, joka tuo kaikki havainnot rohkeasti lääkärin tietoon hoidon päätöksentekoa varten. Hän toivoo, että asiakkaiden erityisyys otettaisiin joka asiassa huomioon.  

“Tavoite on iso, mutta yhdessä tätä hommaa tehdään”, Jenni tiivistää.  

Mitä haluaisit sanoa nuorelle, joka vielä etsii urapolkuaan? 

“Rohkeasti eteenpäin! Kannattaa availla uusia ovia ja katsoa, mitä niiden takaa löytyy. Pidä omasta minästä kiinni, ja pyri tekemään omien arvojesi mukaista työtä. Sillä pääset pitkälle.”