Hyvinvointialueen sairaalapalvelut kehittyvät ja laajenevat

Viime vuoden vaihteessa Lohjan ja Raaseporin kotisairaalapalvelut siirtyivät HUSilta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen kotisairaalapalvelut ovat jo aiemmin olleet osa LUVNin toimintaa. Lohjan ja Raaseporin yksiköiden palvelut kattavat nyt muun Länsi-Uudenmaan.

Lohjan kotisairaalan sairaanhoitaja Carita Niemen mukaan kotisairaalan tärkeimpänä tavoitteena on kyetä hoitamaan potilas sairaalatasoisesti kotioloissa.

– Hyvinvointialueen kotisairaalan palvelun piiriin kuuluvat nyt kaikki Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen alueella asuvat ihmiset, pois lukien alle 16-vuotiaat lapset ja nuoret, joita HUS edelleen hoitaa. Kotisairaala tekee kotikäyntejä potilaan kotiin, asuipa hän hoivakodissa, asumispalveluyksikössä tai perheen kanssa kotona, Niemi kertoo. 

Periaatteessa kotisairaalahoito ei Niemen mukaan juurikaan eroa sairaalahoidosta muutoin kuin siten, että potilas on kotona.

– Potilas voi olla kotona, vaikka hän tarvitsisi erityisapuja, kuten suonensisäistä lääkehoitoa. Kotona potilas voi välttää esimerkiksi mahdolliset osastohoidossa saadut sairaalabakteerit. Kotisairaalaan tarvitaan aina lääkärin lähete. Lääkäri arvioi jokaisen potilaan kohdalla erikseen, onko kotisairaalahoito hänelle mahdollinen.

Vaativia hoitotoimenpiteitä kotisairaala ei pysty toteuttamaan. 

– Sellaisia ovat esimerkiksi monitorointia vaativa lääkehoito tai toimenpide, joka vaati ainoastaan sairaaloista tai terveyskeskuksista löytyvän erityislaitteen.

Kotisairaalaan kuuluu myös infuusiopoliklinikka, joka toimii sairaalan tiloissa. Infuusiopoliklinikalla potilaalle voidaan antaa esimerkiksi verituotteita, suonensisäistä antibioottia, tai muita erikoislääkkeitä.

– Myös palliatiivinen poliklinikka kuuluu kotisairaalaan. Palliatiivisen poliklinikan lääkärillä ja hoitajalla on vastaanottokäyntejä joko sairaalassa tai potilaan kotona hänen vointinsa mukaan. Helmikuun alusta Lohjalla, Raaseporissa ja Kirkkonummella aloitti toimintansa myös Liikkuva sairaala LiiSa, joka tekee saumatonta yhteistyötä kotisairaalan kanssa, Niemi kertoo.  

Liikkuva sairaala, eli LiiSa, on palkittu ja paljon kiitosta saanut konsepti, joka on toiminut Espoossa jo viisi vuotta. Kotisairaalan siirtyminen mahdollisti myös Liikkuvan sairaalan LiiSan toiminnan laajentamisen koko Länsi-Uudenmaan alueelle.

Liikkuva sairaala LiiSa on ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuvien ja kotihoidon tukea tarvitsevien asiakkaiden puoliakuutteihin päivystyksellisiin tilanteisiin erikoistunut, vuorokauden ympäri toimiva, liikkuva sairaalayksikkö. 

LiiSassa kotisairaalan sairaanhoitaja tulee potilaan kotiin tai hoivakotiin tekemään arvioita hoidon tarpeesta. Hoidon pystyy aloittamaan paikan päällä ilman, että potilasta tarvitsee lähettää päivystykseen. LiiSan kutsuu paikalle hoivakodin tai kotihoidon ammattilainen. 

Espoon kotisairaalan osastonhoitaja Susanna Vanhanen korostaa, että LiiSan toimintafilosofian keskiössä ja lähtökohtana on aina potilas.

– Liikkuvan sairaalan hyödyt potilaalle ovat monipuolisia. Kuntoutuminen ja parantuminen saadaan nopeammin käyntiin kotioloissa, kotona infektioriski on pienempi. Tärkeää on myös se, että LiiSan palvelut ovat saatavilla kellonajasta riippumatta.

Aikaisemmin, jos esimerkiksi hoivakodin asukkaan kunto heikkeni äkillisesti, hänet jouduttiin lähettämään päivystykseen. 

– Nyt voidaan soittaa LiiSa paikalle tekemään verikokeita ja tutkimaan potilasta tarkemmin. Tutkimusten pohjalta saattaa herätä epäilys esimerkiksi jostakin infektiosta. Lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen LiiSa voi esimerkiksi aloittaa suonensisäisen antibioottihoidon paikanpäällä ja kotisairaala jatkaa hoitoa saumattomasti. Näin vältetään päivystyskäynti ja sairaalatason jatkohoito voidaan toteuttaa potilaan omassa kodissa. Jos potilas tarvitseekin laajempia tutkimuksia, siirretään hänet sairaalaan.

Monet asiat voivat ratketa jo puhelimessa kun hoivakodin tai kotihoidon työntekijä soittaa LiiSaan.

– Kotihoidossa työskentelee paljon lähihoitajia, eikä työvuorossa ole siten aina sairaanhoitajaa, jolta kysyä neuvoa. Työntekijät ovatkin kokeneet LiiSan palvelun tuovan lisäturvaa omaan työskentelyyn, kun puhelimen päässä on aina saatavilla kokeneen LiiSan sairaanhoitajan tuki.

Päivystyskäyntien lisäksi LiiSan on tutkitusti todettu vähentävän ensihoidon kiireettömien tehtävien määrää hoivakodeissa.

–  Ikääntyneillä voinnin heikkeneminen tapahtuu usein pitkän ajan kuluessa.  Aina ei ole tunnistettavissa yhtä tapahtumaa tai syytä tilanteeseen, jossa potilaan lähettämistä päivystykseen harkitaan. Tällöin potilaalla ei useinkaan ole kiireellistä ensihoidon tarvetta. Kun paikalle voidaan pyytää LiiSa, vähenevät ensihoidon kiireettömät tehtävät ja aikaa säästyy kiireellistä apua tarvitsevien kuntalaisten auttamiseen.

Vanhanen kertoo, että LiiSan tarjoama hoito on korostuneen hyvää myös potilaan elämän loppuvaiheessa.

– Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon erityisosaaminen parantavat hoidon laatua. Koska LiiSalaiset ovat kotisairaalan sairaanhoitajia, on heille kertynyt monenlaista erityisosaamista. He osaavat esimerkiksi arvioida kipua ja toteuttaa vaativaakin kivunhoitoa niin, ettei potilaan tarvitse kärsiä. Tämä on mielestäni yksi LiiSan tarkeimmistä tehtävistä. 
 

Sairaanhoitajilta LiiSa-toiminta edellyttää Vanhasen mukaan osaamista ja päätöksentekokykyä.

– Työ on kiehtovaa ja mielenkiintoista. Parasta siinä on se, että pystyy tekemään työnsä hyvin, ja voi toimia potilaan parhaaksi. Tämä vähentää arvoristiriitoja arjen työssä. Sairaanhoitajamme ovatkin hyvin sitoutuneita antamaan hyvää hoitoa liikkuvan sairaalan potilaille.

LiiSan sairaanhoitajilla on takanaan potilaisiin sitoutuneiden esihenkilöiden täysi tuki.

– Iloitsen henkilökohtaisesti siitä, että yksikössämme on moniammatillisesti yhteiset tavoitteet toimia potilaiden parhaaksi. Niistä hyötyvät kaikki sairaanhoidon ammattilaiset sekä koko hyvinvointialue. 

Mikael Eklund, 57, on Kirkkonummen kotisairaalan tyytyväinen potilas. Hän on ollut kotisairaalahoidossa lukuisia kertoja ruusun, eli ihon ja ihonalaiskudoksen akuutin bakteeri-infektion vuoksi.

– Ruusu on vuosien varrella ollut minulla jo 15–20 kertaa. Kun sairastuin siihen ensimmäisiä kertoja, tarkoitti se aina vähintään viikon makaamista sairaalassa, koska hoito vaatii suonensisäisen antibiootin kahdeksan tunnin välein, Eklund kertoo.

Kun lääkkeen antojen välissä ei muuta hoitoa annettu, tuntui sairaalassa makaaminen turhalta ja hölmöltä.

– Oma kokemukseni on, että kyllä kotona tervehtyy huomattavasti paremmin ja nopeammin. Mieli pysyy virkeämpänä, ja saa nukkua omassa sängyssä, hän sanoo. 

Kirkkonummen kotisairaalasta hänellä on pelkästään positiivisia kokemuksia.

– Heillä on älyttömän hyvä jengi, ihan huippuporukka. Kotisairaalan hoitajia on käynyt luonani vuosien varrella noin kymmenkunta, he ovat tulleet jo tutuiksi. Kun minulla on ruusu, he marssivat sisään ja aloittavat hoidon. Lääkehoito tapahtuu kolme kertaa vuorokaudessa ja sen lisäksi valvotaan, että kaikki menee hyvin. 

Eklundin mukaan potilaan toimintakyvystä riippuu, kenelle kotisairaalahoito sopii ja kenelle ei.

– Esimerkiksi hyväkuntoisille ikäihmisille tämä on oiva hoitomuoto verrattuna siihen, että makaa sairaalasängyllä. Tietysti pitää katsoa, pystyykö ihminen toimimaan normielämässä, ja pärjääkö hän kotona.

Sairaalasängyllä on Eklundin mielestä sama ominaisuus kuin sohvalla; sen vetovoimaan on helppo jäädä.

– Jos pitkään makaa, voi sairaalavuoteelta olla hankala nousta. Siihen on niin helppo antautua sairaaksi. Minusta olisi hyvä kannustaa ikäihmisiä liikkumaan, menemään ja tekemään. Aktiivisuus lisää vireyttä ja elämänvoimaa.

Eklund tunnustautuu iloiseksi veronmaksajaksi.

– Kotipoliklinikkakäynti on hyvin kohtuuhintainen. Verojen maksusta valittaville kavereille sanon, että minä ainakin saan rahalle täyttä vastinetta. Kyllä meillä on tässä maassa asiat aika hyvin, hän toteaa.