Keskittymiskyky koetuksella – mitä lasten ja nuorten arjessa tapahtuu?

Muutoksen tekijät -podcastissa hyvinvointialueemme tutkimusjohtaja Silja Kosola ja johtava ylilääkäri Kaija Malk avaavat ilmiön taustoja, diagnosointia ja ennaltaehkäisyä.

Keskittymiskyvyn haasteet eivät ole vain yksilön ongelma, vaan heijastavat laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Muutokset terveystottumuksissa, kuten unen määrän väheneminen, liikunnan puute ja lisääntynyt ruutuaika, heikentävät kykyä keskittyä. Myös oppimisympäristöjen muutos kohti avoimempia ja itseohjautuvuutta korostavia malleja voi haastaa erityisesti niitä lapsia, jotka tarvitsevat enemmän rakenteita ja ohjausta.

- Ympäristössä on tapahtunut selkeitä muutoksia, jotka vaikuttavat lasten keskittymiskykyyn – erityisesti uneen, liikuntaan, ruutuaikaan ja oppimisjärjestelyihin liittyen, Malk toteaa.

Kosola puolestaan kuvaa nuorten kokemusta osuvasti:

- Nuoret itse kuvaavat, että heillä on ‘pingpong-aivot’ tai ‘brain rot’ - aivomätä. Tällaiset ilmaisut kertovat, miltä arki voi tuntua jatkuvien ärsykkeiden keskellä.

Podcastissa korostetaan, että diagnoosi ei ole ensisijainen tavoite, vaan kokonaisvaltainen ymmärrys tilanteesta. Keskittymiskyvyn ongelmat voivat johtua monista eri syistä, eikä niitä tule automaattisesti tulkita neuropsykiatrisiksi häiriöiksi. On tärkeää, että tilanteet arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja puhtaalta pöydältä. Laaja alkukartoitus, jossa huomioidaan esimerkiksi unen laatu, ravitsemus, perhetilanne ja koulunkäynnin haasteet, auttaa tunnistamaan todelliset tuen tarpeet ja vain sen ymmärtäminen antaa mahdollisuuden puuttua tilanteeseen oikealla tavalla. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida, onko diagnostiikalle tarvetta.

- Me emme halua puhua ADHD-kartoituksesta, vaan keskittymiskykyyn vaikuttavien haasteiden kartoituksesta, linjaa Malk.

Kosola havainnollistaa asiaa vertaamalla tilannetta terveydenhuoltoon:

- Jos potilas tulee vatsakivun takia lääkäriin, ei ensimmäisenä tutkita syöpää. Samalla logiikalla myös keskittymishaasteet tulisi ensin selvittää rauhassa ja laajasti.

Ruutuaika on yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa lasten ja nuorten keskittymiskykyyn. Tutkimusten mukaan alle kouluikäisille suositellaan korkeintaan tuntia ruutuaikaa päivässä, ja nuorillekin kahden tunnin raja on hyvä nyrkkisääntö vapaa-ajalla. On tärkeää, että vanhemmat seuraavat paitsi ruutuajan määrää myös sen sisältöä.

- Alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan, ja pikkukoululaisillekin tunti päivässä on jo paljon – etenkin kun otetaan huomioon, miten vähän yhteistä aikaa perheillä usein on, Kosola muistuttaa.

Vanhempien oma ruutukäyttäytyminen vaikuttaa suoraan lapsen kehitykseen. Kosola painottaa, että jos vanhempi ei ole aidosti läsnä, lapsi ei saa tarvittavaa vuorovaikutusta. Tämä voi heijastua myöhemmin puheen kehitykseen, tunnesäätelyyn ja käyttäytymiseen.

Keskittymiskyky ei ole vain yksilön ominaisuus – se on yhteisön ja ympäristön tuki. Vanhempien, koulujen ja yhteiskunnan on yhdessä luotava puitteet, joissa lasten ja nuorten on mahdollista keskittyä, kasvaa ja voida hyvin.

Keskittymiskykyä voi tukea yksinkertaisilla mutta johdonmukaisilla arjen valinnoilla. Riittävä uni, säännöllinen päivärytmi, liikunta, ulkoilu ja terveellinen ravinto muodostavat perustan hyvinvoinnille. Keskittymistä vaativat tehtävät kannattaa ajoittaa hetkiin, jolloin vireystila on parhaimmillaan.

Myös tylsyyden sietäminen on taito, jota kannattaa vaalia – mielikuvitus tarvitsee tilaa kehittyäkseen. Kosola rohkaisee vanhempia antamaan lapselle tilaa tylsistyä:

- Se, että lapsi sanoo ensin, ettei ole mitään tekemistä ja että on tylsää, ei tarkoita, että vanhemman pitäisi heti rientää viihdyttämään. Kun antaa hetken aikaa, mielikuvitus lähtee kyllä liikkeelle, hän kannustaa.

Kuuntele podcast Spotifyssä(ulkoinen linkki)