Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tavoitteet 2/5: Toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmistelussa tehdään vaativaa suunnittelu- ja kehittämistyötä kohti vuodenvaihdetta. Kansallinen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma on yksi tärkeä työväline valmisteluvaiheissa. Julkaisemme ohjelman tavoitteista juttusarjan, jossa tehdään tilannekatsaus valmisteluvaiheeseen sekä hyvinvointialueen asukkaiden näkemyksiin liittyen tavoitteisiin. 

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa kehitetään sekä perustason sosiaalipalveluja että terveyspalveluja. Palvelujen saatavuutta parannetaan ja palvelut yhteensovitetaan ihmisen tarpeita vastaavaksi. Ohjelma tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen uudistamiseen ja ihmislähtöisten palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan, jotta asiakkaan tilanne voidaan arvioida kokonaisuutena ja hän saa tarvittavan avun tai tuen yhdellä yhteydenotolla. Ohjelmalla on viisi tavoitetta: 

• Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen 

• Toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön 

• Palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen 

• Palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistaminen 

• Kustannusten nousun hillitseminen 

(Lähde: https://soteuudistus.fi/tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelma1(ulkoinen linkki)) 

Kysyimme Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkailta, mitä tavoite heille tarkoittaa ja minkälaisia odotuksia sekä ajatuksia asiaan liittyy. Näkemykset vaihtelevat luonnollisesti sen mukaan, mikä elämänvaihe ihmisellä on menossa ja mitkä tekijät muodostavat palvelujen tarpeen.  

Espoolainen opiskelija Sani Helin kokee, että ennaltaehkäisevässä työssä tärkeässä asemassa lasten ja nuorten kohdalla on koulumaailma. Koulun henkilökunnan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota oppilaisiin ja muodostaa toimintamalli, jolla kuulumisten kyselystä tulisi säännöllistä - ”Kotona joillain ei ole ketään, kuka kysyisi miten menee”, toteaa Helin.  

Esimerkiksi säännölliset tapaamiset koulukuraattorin kanssa, jossa lapsi tai nuori voisi kertoa kuulumisensa ja sitä kautta ammattilainen voisi havainnoida mm. varhaisen puuttumisen tarpeen, olisi yksi tapa ennaltaehkäistä tilanteiden pahenemista. Tässä Helin toivoisi kuraattorien proaktiivisuutta - ”Minulle se kuraattori oli kouluaikana vaan joku tyyppi, joka on siellä alakerrassa terveydenhoitajan vieressä ovi aina kiinni.”  

Helin ottaa esiin myös näkökulman, että olisi tärkeää käyttää ammattitaitoista henkilöstöä lasten ja nuorten kanssa - ”Koen, jos vaikkapa koulupsykologin tai -kuraattorin ammattitaito on puutteellinen, niin apu mitä hän antaa voi olla vääränlaista, mistä voi olla enemmänkin haittaa ja henkilön tilanne huononee - näitäkin tapauksia on tullut vastaan”, Helin kertoo. Omalla kohdallaan Espoossa Helin on saanut apua tarvittaessa, mutta kokee, että on joutunut perustelemaan terveydenhoitajille avuntarvettaan hyvin vahvasti - ”Mitään kevyempää asiaa ei ikinä saa läpi, koska on niin paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja liian vähän työntekijöitä.” 

Nuorten kohdalla etsivä nuorisotyö ja yhteistyö eri toimijoiden, kuten seurakunnan kanssa on tärkeää ennakoivan ja ehkäisevän työn näkökulmasta. Tässä Helin kokee Espoon kehittyneen vuosien saatossa hienosti - ”Olen nähnyt mm. seurakunnan autoja käymässä bile-paikoilla ja mielestäni se on kyllä tosi hyvä - eihän ne vaikkapa juomista kiellä, mutta hengailevat siellä nuorten kanssa mikä on hyvä homma.” 

Siuntiolainen perheenäiti Kaisa Randström toivoisi hyvinvointialueelle matalan kynnyksen palveluita, jotta hoitoon hakeutuminen olisi mahdollisimman helppoa. Hän myös toivoisi hieman syvällisempää otetta ensikäynnin yhteyteen: ”Siihen kun mennään niin ei annettaisi vain saman tien lääkitystä, vaan mietittäisiin heti aluksi asioita vähän syvemmin ja ennaltaehkäisevämmästä näkökulmasta”, muotoilee Randström. Hänen mukaansa esimerkiksi asiantuntijoiden tiimityö heti asiakkaaksitulovaiheessa mahdollistaisi laaja-alaisemman ja monipuolisemman diagnoosin tekemisen.  

Randströmin mukaan paikallinen erikoissairaanhoito on loistavan tasoista, mutta itse hoitoon pääseminen on vaikeata. Äitinä Randström näkee huolta teini-ikäisten ja nuorten aikuisten tilanteesta - ”Voisi olla hyvä, jos voisi ilman lääkärin lähetettäkin mennä esimerkiksi juttelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa”. Myös digitaaliset etäpalvelut mahdollistavat tulevaisuudessa kynnyksen madaltamista - ”Ainakin nuorison ollessa kyseessä, ikäihmisille ne eivät ehkäpä ihan niin hyvin sovellu”, Randström pohtii. 

Randström näkee hyvinvointialueelle siirtymisessä paljon mahdollisuuksia mm. henkilöstön näkökulmasta, kun pienten kuntien yksin työtänsä tehneet asiantuntijat saavat isomman tiimin ja asiantuntijatuen ympärilleen. Toisaalta haja-asutusalueella asuvana perheenä tärkeää olisi, että lähipalvelut eivät karkaa liian pitkälle - tämä voisi haitata ihmisten oikea-aikaista hakeutumista palveluihin. ”Toivottavasti kokonaisvaltainen toiminta säilyy myös Siuntiossa, että täällä voidaan edelleen ottaa labrat ja saada hoitoa paikallisesti, ettei tarvitse tehdä monen tunnin reissua sitten jonnekin naapurikuntiin - tai kauemmas”, toteaa Randström. 

Kirkkonummelainen vanhusneuvoston jäsen Sonja Rönkkö näkee seniorineuvola-toimintamallin avaimena toiminnan painotuksen siirtymiseen ennaltaehkäisevään työhön ikäihmisten palveluissa, ja hän onkin neuvoston jäsenenä ehdottanut tätä paikallisen ikääntyneiden strategian valmistelun vaiheissa. Seniorineuvolassa pystyttäisiin saamaan jo varhaisessa vaiheessa tietoa, millä tasolla asiakas on psyykkisen ja fyysisen terveyden osalta. ”Pitäisi olla systemaattinen tarkastus ihmisistä (65-vuotiaista eteenpäin) ja se pitäisi saada lakisääteiseksi samalla tavoin kuin lastenneuvolakin - mikä on kaiketi vireilläkin nyt”, pohtii Rönkkö. 

Rönkön mielestä kunnallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on puutteita asiakaslähtöisyydessä, jota toivoisi kehitettävän enemmän hyvinvointialueelle siirtyessä. Esimerkiksi terveyskeskusten takaisinsoittojärjestelmä ja pitkät odotusajat päivystyksessä ovat asioita, joita pitäisi pyrkiä kehittämään - ihan jo siitäkin näkökulmasta, että ihmiset hakeutuisivat ajoissa palveluihin.  

Kotihoidossa hätäpuhelintoiminnan ulkoistaminen ei myöskään ole välttämättä hyvä tapa palvella asiakkaita nykyisellään: ”Eräskin tuttavani Raaseporista painoi tätä hätäpuhelinnappia, niin toisessa päässä ei osattu ruotsia ja tämä vanhus ei osaa suomea”, Rönkkö kertoo - tilanteet voivat paheta nopeasti ja vaatia pitempää hoitojaksoa, jos hoitoon ei pääse ajoissa. 

Asioina, joita Rönkkö ehdottomasti säilyttäisi hyvinvointialueelle siirtyessä ovat laadukas hoito - kun sinne asti pääsee - sekä erinomainen ambulanssi-/ensihoito. Näistä hän haluaakin kiittää alueen ammattilaisia.    

Kansallisena tavoitteena on siirtyä raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön, joka tarkoittaa painopisteen siirtämistä terveydenhuollossa erikoissairaanhoidosta perustasolle ja sosiaalihuollossa varhaiseen tukeen ja matalan kynnyksen palveluihin. Tarkoitus on, että ongelmiin päästään puuttumaan ajoissa ja raskaiden palvelujen tarve vähenee, mikä hillitsee ajan myötä myös kustannusten nousua.  

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella valmistaudutaan kymmenen kunnan yhteiseen turvalliseen siirtymään ja valmistelussa täytyy ottaa huomioon useita erilaisia näkökulmia - asiakkaiden, palvelujen ja henkilöstön näkökulmat, sekä luonnollisesti kustannuskysymykset ovat tärkeässä osassa.  

Ikääntyneiden palvelujen palvelualuejohtaja Tuula Suominen näkee keskeisenä terveyden- ja sosiaalihuollon palveluissa hoidontarpeen oikea-aikaisuuden - ”Tilanteet pahenevat, jos niitä ei havaita varhaisessa vaiheessa ja sitä kautta päästä tarttumaan tilanteeseen - se tuottaa isompia haasteita ihmisten elämässä ja moninaistaa palveluntarvetta”, kuvaa Suominen. 

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kuntien vastuulla ja toteutettavana vuodenvaihteeseen saakka, toiminnan yhteensovittaminen ja esimerkiksi työtehtävien harmonisointi tapahtuu valmisteluhankkeessa siirtymävaiheen molemmin puolin.  

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmistelussa on käynnissä useita projekteja liittyen ehkäisevän ja ennakoivan työn kehittämiseen. Uusia toimintamallikokeiluja on käynnissä sekä prosesseissa pyritään huomioimaan yksilöllisten ratkaisujen etsiminen. Suominen nostaa esimerkkinä Terapiat etulinjaan -toimintamallin, jota jalkautetaan LU-hyvinvointialueelle. Toimintamallilla parannetaan perustason mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja prosesseja yhteistyössä tulevien hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden kanssa. Toimintamallin avulla pyritään varmistamaan asiakkaan mahdollisimman pikainen pääsy palveluihin, millä pystytään ehkäisemään esimerkiksi nuorten kohdalla mahdollisesti myöhemmin kasaantuvia mielenterveydellisiä haasteita. 

Ikääntyneiden palvelujen puolella merkittävänä keskeisenä etupainotteisena toimintana Suominen näkee ehkäisevän työn, joka pitää sisällään mm. neuvontaa, palveluohjausta, erilaista päiväkeskustoimintaa sekä kuntoutusta. ”Ehkä ei välttämättä voida välttää raskaita palveluja, mutta siirtää niiden tarvetta”, toteaa Suominen. 

Ikääntyneiden palvelujen puolella tärkeää työtä on esimerkiksi ravitsemusneuvonta ja -palvelut - ”Ravitsemus tunnistetaan sellaisena tekijänä, että usein asumispalveluihin siirtyneen henkilön ravitsemustila kohenee ja toimintakyky paranee - herää kysymys siitä, että voisiko ravitsemukseen liittyvät asiat saada kuntoon jo siellä kotona”. Länsi-Uudenmaan alueella on mm. toteutettu ravitsemuspilotti, jolla vahvistetaan ammattilaisten ravitsemusosaamista järjestämällä koulutusta yhteistyössä Ruokaviraston kanssa sekä lisäksi esimerkiksi omaishoitoperheiden ravitsemusneuvontaa on kohdennettu.  

Alueellinen yhteistyö on avainasemassa palvelujen järjestämisen kehittämisessä. Suominen näkee hyvinvointialueelle siirtymisessä paljon mahdollisuuksia toiminnan painotuksia ajatellen - ”Kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää tämän kokonaisuuden kannalta - ehkäisevässä toiminnassa tulemme tarvitsemaan paljon muita toimijoita ja yhdyspintoja”, toteaa Suominen.  

Hyvinvointialue tulee tekemään yhteistyötä muiden viranomaistahojen ja toimijoiden kanssa ja palvelujen kehittyessä saadaan ratkottua monia haasteita - kuten palvelujen oikea-aikainen järjestäminen, joka ehkäisee tarpeen siirtyä raskaiden palvelujen puolelle. Tämä tarkoittaa koko palveluketjun tarkastelua, myös henkilöstön näkökulmasta - jatkuva kouluttautuminen on alalla tarpeen. Toiminnan painotuksen siirtyessä myös työtehtävät ja resurssia voidaan siirtää mahdollisesti enemmän ehkäisevään ja ennakoivaan työhön. Toisaalta henkilöstön saatavuus haastaa tällä hetkellä koko aluetta, priorisointia jouduttaneen tekemään myös hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen. 

Palvelujen järjestämisen näkökulmasta hyvinvointialueella on mahdollista kehittää toimintaa eri tavalla, kuin pienemmissä tai keskisuurissa kunnissa. ”Iso hyvinvointialue mahdollistaa sen, että voidaan miettiä, miten tekisimme palveluja omana toimintana, uudella tavalla tai uudella hankintamallilla, joka voisi parantaa palvelun laatua”, pohtii Suominen. Esimerkkinä tästä hän mainitsee ikääntyneiden lääkäripalvelut, joita joskus tulevaisuudessa voitaisiin tarjota yhtenäisellä mallilla kotiin ja asumispalveluihin. 

Henkilöstön näkökulmasta siirtymässä on paljon mahdollisuuksia urien ja uudenlaisten työtehtävien näkökulmasta. Hyvinvointialueen valmistelun projektiryhmissä jo huomaa hyvien käytäntöjen jakamisen paikkoja sekä jopa prosessien avaamisen ja tarkastelun mahdollisuuksia. ”Vaikka on tehty yhteistyötä, kuntarajat on kuitenkin olleet aika jyrkät, ettei välttämättä ole edes tiedetty miten hienoja juttuja on tehty eri puolilla”, kertoo Suominen. Palvelujen kehittäminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa lisää osaamista ja ymmärrystä, sekä lisää erilaisten kokeilujen ja pilotointien mahdollisuuksia hyvinvointialueella. 

”Paljolti tässä on kyse moniammatillisesta yhteensovittamisesta, yhteistyöstä ja oikeasti niiden vaikuttavien keinojen löytämisestä.” 

Lisätietoja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelujen palvelualuejohtaja Tuula Suominen, tuula.suominen@luvn.fi 

Lue juttusarjan ensimmäinen osa: Palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen