Yhteisöllinen asuminen – itsenäistä, mutta ei yksinäistä elämää

Yhteisöllinen asuminen soveltuu henkilöille, jotka pärjäävät arjessaan pääsääntöisesti itsenäisesti, mutta tarvitsevat kuitenkin ohjausta, tukea tai apua päivittäisessä elämässään.

Yhteisölliseen asumiseen tullaan usein siinä vaiheessa elämää, kun turvallinen asuminen omassa kodissa ei onnistu enää kotihoidon, kotiin tuotavien tukipalveluiden tai omaishoidon turvin, mutta toisaalta ikääntynyt ei vielä tarvitse ympärivuorokautista hoivaa.

Yhteisöllisessä asumisessa ikääntynyt voi elää itsenäistä ja aktiivista elämää tarvitsemiensa palveluiden tukemana.

- Kun ikääntynyt muuttaa meille asumaan, hän saattaa kotiutua heti tai löytää paikkansa ajan kanssa. Yleensä meillä kuitenkin viihdytään hyvin, Soukan elä ja asu-seniorikeskuksen palveluohjaaja Mare Rosenberg kertoo. 

Yhteisöllisen asumisen yksikössä jokaisella asukkaalla on oma koti, jonka he voivat sisustaa näköisekseen omilla huonekaluillaan ja tärkeillä muistoesineillään.

- Koti esineineen on tärkeä osa ihmisen tarinaa identiteettiä. Kun ikääntynyt oivaltaa, että hän saa laittaa yhteisöllisen asumisen asuntonsa kauniiksi, se muuttuu ihan oikeaksi kodiksi, Mare tietää.  

Yhteisöllisessä asumisessa on tarjolla monenlaista aktiviteettia ja yhdessäoloa toisten asukkaiden kanssa. Osallistuminen on vapaaehtoista. Halutessaan ikääntynyt voi pysytellä yhteisöllisessä asumisessa hyvinkin omissa oloissaan Monelle ikääntyneelle yhteisöllinen asuminen tuo aivan uudenlaista aktiivisuutta elämään.

Usein pitkään yksin elänyt ikääntynyt suorastaan puhkeaa kukkaan ikätoverien ja toiminnan parissa. Asukas saa halutessaan osallistua jumppahetkiin, tanssituokioihin, juhlapyhien viettoon ja monenlaiseen virkistävään ohjelmaan. Päivittäisestä olohuoneen kahvihetkestä on muodostunut upea yhteisöllinen hetki, jossa vaihdetaan kuulumisia ja tutustutaan toisiinsa.

Asukkaat voivat asioida, ulkoilla ja tavata ystäviään ja perhettään itsenäisesti, omien tottumustensa mukaan.

Pertti 79 muutti Soukan elä ja asu seniorikeskuksen yhteisölliseen asumiseen noin puolitoista vuotta sitten. Elämä yksin, etäällä palveluista ei enää toiminut.

- Kauppaan piti matkusta pitkä matka bussilla. Terveyshuoliakin alkoi olla, muisti ja tasapaino tekivät tepposia. Arjen pyörittäminen ei enää sujunut. Lopulta kaaduin pahasti ja jouduin sairaalaan, Pertti kertoo.

Kun ajatus muutosta uuteen asumismuotoon tuotiin pöydälle, Pertti ei sille heti lämmennyt.

- Alkuun en olisi halunnut lähteä kotoa. Pian kuitenkin oivalsin, että ratkaisu oli todella hyvä. Olin kuvitellut yksin elämisen olevan itsenäistä, mutta se olinkin hyvin yksinäistä.

Pertti kertoo, miten ensimmäiset päivät uudessa kodissa vierähtivät vähän kuin sumussa.

- En alkuun liikkunut asunnostani mihinkään. Sitten tajusin, että täällähän on muitakin, löysin yhteiset kahvihetket ja sain ystäviä. Toisten kanssa käydään syömässä, toisten kanssa ulkona haukkaamassa happea. On ihan huikeata, että on toimintaa ja juttuseuraa, Pertti toteaa.

Nykyisin Soukan asunto tuntuu Pertille ihan oikealta kodilta.

- Asunto on oma valtakunta, josta voi lähteä ihmisten ilmoille joko talon sisällä tai etäämmälle. Tuolijumppa on talon tarjonnasta oma suosikkini. Kesäisin käymme syömässä vanhojen kavereiden kanssa, ja suunnitelmissa on piipahtaa mökilläkin ihastelemassa Längelmävettä, Pertti kertoo.

Leo 79, asusteli itsekseen Tapiolassa, kunnes liikkuminen 7-kerroksisesta talosta kauppaan kävi mahdottomaksi.

- Jalat olivat ottaneet iskua jo nuoruudesta lähtien HJK:n maalivahtina. Liikkuminen Tapiolassa oli vaikeaa, ja leikkauksen jälkeen jopa mahdotonta. Ajokortin menetys oli viimeinen isku, todella rankka juttu. En yksinkertaisesti enää pärjännyt yksin arjessa edes saamani avun turvin, Leo kertoo.

Seniori-infon työntekijä tuli avuksi, ja Leolle löytyi koti Soukan yhteisöllisestä asumisesta. 

- Kävin ensin tutustumassa Leppävaaraan, mutta minulle Soukka tuntui sopivammalta paikalta. Jos pitäisi nyt valita Tapiolan kodin ja tämän väliltä, valitsisin Soukan.

Leon mukaan tottuminen muutokseen vaatii aikansa. Yhteisöllinen asuminen on kuitenkin hänen mielestään todella hyvä ratkaisu.

- Täällä kaikki on selkeää, apu on lähellä ja olen saanut kavereitakin. Esteettömissä tiloissa liikkuminenkin onnistuu. Turvaranneke on hyvä apu öisin ja saunakin lämpiää, Leo kiittelee. 
Lisätietoja: yhteisöllinen asuminen ikääntyneille